Tampere & kulttuuria

Matkablogi #TRE  Viikonloppumatka vanhojen, punaisten tehdasrakennusten keskelle: Tammerjoen rantaan. Missä ehdin käydä 24 tunnin aikana ja mitä ajoreitin varrelta jäi mieleen?

Kahvittelu 120 metrin korkeudessa, eri museokierrokset sekä Marsalkka Mannerheimin lentokoneen penkki olivat muutamia kohokohtia lyhyeltä lomamatkalta.

Vapriikki, TRE ensimmäisiä sähköbusseja.

Kirjoittamisen arvoiset visiitit alkakoot Vehoniemeltä, jonka naapuripitäjä oli sattumoisin kaima meidän saksanpaimenkoiramme kanssa – Raikku.

Automuseo

Olisi kai vanhojen automobiilien ystävien pyhäinhäväistys ellen mainitsisi Vehoniemen Automuseosta harjun päällä. Se on vajaan tunnin ajomatkan sisällä Tampereen keskustasta.

Tässä tapauksessa annan paikan esittelyvideon puhua puolestaan. Jäätelön maut pitää kuitenkin käydä kokeilemassa itse paikan päällä. Sisäänpääsy on ilmainen.

Kuva automuseosta, autot rivissään.

Kohde osoittautui oivaksi pysähdyspaikaksi perjantain menomatkalla. Oli se aika rouheeta kurvata juuri pesty, tumman sininen Saab museoautojen ”viereen”.

…

Missä majoitus?

Itse Tammerkosken ranta oli erittäin kaunis pienine patoineen, mutta helteisenä päivänä voimakas viemärin haju vei suurimmat halut tutkia joen rantaa tarkemmin.

Yöpaikkana toimi uudistettu Sokos Hotelli Ilves, jonka huone avasi näkymän kolmelle kirkolle, Särkänniemeen ja alakadun terasseille. Aivan hotellin vieressä kaksi kauppakeskusta: Koskikeskus ja Ratina sisälsivät monta hyvää ravintolaa sekä muita liikkeitä.

Kaikki oli sopivasti kävelymatkan päässä, jolloin auton pystyi huoletta jättämään hotellin alakertaan (maksulliseen) parkkihalliin.

Seuraavaksi tule kanssani museokierrokselle…

Museokeskus Vapriikki – 7 museota yhdessä rakennuksessa

Kangaskuosia & tehdashistoriaa

Tampere on tunnettu monista monista historiallisista kohteistaan. Päätin käydä oppimassa lisää Suomen ehkä ikonisimman muotialan yrityksen aikajanasta. Kohteet olivat tietystikin Finlaysonin kaunis tehdasalue ja Finlaysonin museo.

Finlaysonin museosta värikarttoja.

Yksityiskohtaiset pienoismallit, aidot koneistot sekä selkeät tietovideot loivat Museokeskus Vapriikin, Finlaysonin puolen kiinnostuksen. Mallinukeista aina kuvitustauluihin asti olisivat varmasti imaisseet myös perheen pienimmät tarinaan mukaan.

Vapriikin yleisen aulan konekohde.

Nostalgiset Muumipelit tietokoneella

Suomen pelimuseo herätti sisäisen lapsen eloon, kun sain koristella uudelleen Mamman kakun Pikku-Myyn kanssa sekä seikkailla Muumilaaksossa kuningasrubiinin palasia etsien. Jos kuvailu kuulostaa tutulta, kommentoi alas oletko sinäkin joskus kokeillut kyseistä peliä.

Pelimuseon seinäasetelma.

Toinen klassikko pomppasi jo pelkällä kansikuvallaan museon käytävältä verkkokarvolleni iloisena muistona: Hugo-peikon seikkailut. ”Herää pahvi” sekä ”Älä kaiva samalla sormella nenää kun kaivat…” ovat ehkä kuuluisimmat lausahdukset game over -tekstin ilmestyessä ruudulle.

Nostalginen muumipelikokeilu.

Pääsin kokeilemaan myös kuuluista refleksitestiä pyöreitä, eri värisiä nappeja painamalla. Voe rähmä sitä ihmistä, joka on aikoinaan Speden Pelit -ohjelman luonut.

...

Jääkiekon pokaalit ja pelipaidat eivät ole itseäni koskaan sytyttäneet, mutta varmasti lätkän maajoukkuefaneille kyseisestä siivestä löytyy tuntikaupalla ihailtavaa.

Malmia & puna-valkoisten sotatoimia

Tampereen historiaa pystyi seuraamaan sisällisodan alusta loppuun. Esittelyssä oli erinäisiä tuliaseita, rekiä, piikkilankaa sekä rintamalta löytyneitä vaatteita, esineitä ja kirjoituksia. Hauskan yksityiskohdan tarjosivat lattiaan upotetut ensiapuvälineitöt joita pystyi tarkastelemaan lasilattian läpi.

Luonnontieteellisessä museossa sai tiivistetyn kattauksen Suomen luonnosta aina hirvistä ötököihin. Huvittavinta oli astua vaa’alle joka kertoi painoa vastaavan eläinlajin. Kohdallani se oli nuori harmaahylje.

Jos olisin geologian opiskelija, varmasti pakahtuisin tietopakkauksesta jota tarjottiin Kivi museon puolella. Maalaisihmisenä tunnistin helposti graniitin, ametistit ja meripihkan. Lopputarjontaa tuijotin sitten monttu auki, silmillä siristäen kivilajien kuvaustekstejä. Mielenkiintoista jos mikä!

Posti museo

Seinä rakennettu postipaketeista.

Tarinankerronnalla etenevä Postin museoalue loi helposti seurattavan aikajanan niin aikuisille kuin lapsille. Kertomuksia pystyi kuuntelemaan ikään kuin itselle puhuttuna, aivan kuin lukija olisi puhunut henkilökohtaisesti jokaiselle museovieraalle.

Kuva posteljoonin huoneesta.

Lähettien tienvarsimökit oli sisustettu todenmukaisesti ja heidän asustekehitystään havainnollistettiin rivissä seisovien mallinukkejen avulla. Tuolloin taannoin he näyttivät minusta enemmän kuninkaan kaartilaisilta kuin postin työntekijöiltä koristeltuine hattuineen ja takkeineen.

Postin liiketoimimerkkejä.

Kirjeiden ja pakettien lähettämiseen oli yhdistetty taideteoksia sekä videoita. Etenkin hämärä valaistus toi omanlaisensa tunnelman Postin historian hämmästelemiselle.

Mitä rahalla saa?

Kaupan puolelta saattoi ostaa vaikka mitä aina pehmoleluista aitoihin kivikoruihin. Kirjoja oli tarjolla kotimaan että englannin kielisinä, mutta omaan laukkuun tuli ostettua (mikäs muu kuin) Suomen maan magneetti. Pitäähän sitä jotain katseltavaa olla jääkaapin ovessa.

Vapriikin tiloissa toimii nälän yllättäessä Valssi-ravintola, sympaattista kahviota unohtamatta. Esteettömyys on mahdollista tilavilla hisseillä. Vielä lopuksi mainitakseni: perheen pienimpien ei kannata ohittaa lumoavaa Olipa Kerran -kierrosta joko perheen kanssa tai opastetulla kierroksella.

Museoon pääsevät sotaveteraanit sekä alle 7-vuotiaat maksutta.

Siitä ylöspäin hinta on 7€ ja aikuisille puolestaan 15€.

Tästä pääset Vapriikin nettisivuille saadaksesi lisää tietoa.

Finlaysonin museon hehkulamppu.

Kääpiökaimaani & koiramäen koiruuksia

Lounas ravintola Kaislassa, aivan Särkänniemen huvipuiston kupeessa, vähensi helteen tuomaa päänsärkyä. Vitivalkoisine puukalusteineen tunnelma oli kuin Kreikassa konsanaan. Vatsat täynnä lähdimme käyttämään ostamamme kertaliput Särkänniemeen.

Kavutessamme Näsinneulaan korvia sai avata hissimatkan aikana useampaan otteseen. Tornista avautui näkymä vesistöön sekä koko huivipuiston alueelle.

Kahvittelu yli 100 metrin korkeudessa oli omanlaisensa elämys (vakavasti korkeanpaikan kammoiselle). Onneksi päivä ei ollut tuulinen. Pystytkö sinä olemaan täysin rentona korkeissa paikoissa?

Laskeuduimme yläilmoista maan alle Akvaarioon, jossa eri kalalajit, kilpikonnat ja käärmeet esittäytyivät vierailijoille terraarioiden ja altaiden takaa.

Vapriikin sininen veturi,

Olin hypätä ilmaan ihastellessani pikkukaloja, kun huomasin kääpiökaimaanin tuijottavan minua akvaarion etunurkasta suoraan silmiini.

Sen jälkeen tutkailin terraariot ensin kauempaa kunnes olin varma ettei se sisältänyt mitään vaarallista. Jokainen laji oli kylläkin lasiseinien takana, mutta eihän koskaan voi olla liian varovainen…

Viimeiset kertaliput olivat Koiramäen eläinpuistoon, jonne Mauri Kunnas -kirjojen suurkuluttajana halusin ehdottomasti mennä. Jopa puiston työntekijöillä oli Koiramäen asut puettuna. Tunsin itseni lapseksi, sillä olisin tietenkin halunnut koittaa leikkipuistojen tarjontaa (poniratsastukseen olisin ollut jo liian vanha).

Aitauksissa elelivät niin ankat, lampaat ja vuohet, possut, hiehot, aasit sekä ponit… Kanat että kalkkunat, laamat ja jopa riikinkukko. Viimeisimmän kovaääninen kiekaisu säpsähdytti mukavasti, kun lintu oli häkin toisella puolella aivan korvani vieressä.

Olen itselleni vannonut henkeen ja vereen, ettei minusta olisi ravintolatyöntekijäksi. Tämä Koiramäki oli kuitenkin niin sydämellinen paikka, että toivoisin Tampereen olevan lähempänä Kymenlaaksoa. Olisi kunnia esittää roolimallia puistossa vierailevien perheilen nuorimmille.

Mitä Mauri Kunnaksen kirjoja sinä olet lapsena (tai aikuisena) selaillut? Kiitos Herra Hakkaraisen unissakävelyt useimpien eeposten sivuilla.

Hanssin Jukka & Tuulos

Yllätyspysähdys tapahtui paluukyydissä Tuuloksen Kauppakeskukseen. Siellä pääsi ihastelemaan ilmavoimien idyllistöä, jossa näki Mannerheimin tuolin lentokoneen sisätiloissa.

Hanssin Jukka -lentokone.

Lentokone oli koko huoneen tilan suuruinen ja Hanssin Jukan kyljissä komeili tuttuun tapaan Suomen ilmavoimien kuviot. Jälleen mukaan tarttui magneetti kylmäkaapin ovea koristamaan.

Kapuaminen harjulle

Jätin Pälkäneen kuntoportaat vasta kotimatkalle. Aapiskukko tarjosi evästä, ja harjun päälle kiipeäminen toi puolestaan mukavasti tuntumaa jalkoihin.

Pälkäneen kuntoportaat.

Hyötyliikunta oli paikallaan, sillä istumisesta puutunut takamus kaipasi hälyyttävästi jotakin aktivointia. Matkaa jatkaessa ei rattiraivoltakaan vältytty, sillä alinopeutta ajavat sattuivat aina kerta toisensa perään edellemme (ja kyllä, Saabin nopeusmittari toimii!).

Pälkäneen portaiden ylätasanteella.

Kiitos että jaksoit lukea tänne asti. Oletko sinä viettänyt Tampereella aikaa kulttuurin merkeissä? Jos olet niin kerro siitä kommenteissa.

Lupsakkaan tahtiin hyvää koputtelevaa juhannusviikonloppua!