Matkablogi #2 Kotikylän ulkopuolella
Kesä 2019. Siihen mahtui paljon kotimaanmatkailua, ja haluankin pysähtyä miettimään kaikkein positiivisempia tapahtumia. Kysyn siis itseltäni, mitä kaikkea kesääni mahtui.
Fin5 Tahkolla
Viiden päivän suunnistusviikko aivan oman mummolan kotikulmilla tarjosi huikeita maisemia, sekä hapottavia laskettelurinteen ylämäkiä. Jokainen kilpailu järjestettiin eri karttapohjalla, osa Rautavaaran lentokentän läheisyydessä ja suurin osa Tahkovuorta hipoen.
Ennen varsinaisen Fin5 aloittamista, piipahdin nauttimaan ripauksen Rautavaaran kesäteatterin antimista (Hankamäentie 180, Rautavaara). Näytelmänä oli hulvaton komedia Kodin puolella rajaa, joka sisälsi vanhusten kotihoitoon liittyvää poliittista keskustelua, omassa pihapiirissä asumisen haasteita, sekä kekseliäisyyttä vaativia juonitteluja niin hoitohenkilöstön kuin potilaidenkin näkökulmasta.
Perinteisesti kyseisessä kesäteatterissa on tullut käytyä useamman kerran, aina aikataulujen sallimissa rajoissa. Sama, kokenut ryhmä osaa käsikirjoittaa näytelmänsä juuri oikealla säväyksellä vakavuutta ja huumoria, aitoa savolaismurretta unohtamatta. Vedet silmissä on kieltämättä naurettu jokaisella kerralla.
Rautavaaran Harrastajateatteri on toiminut vuodesta 1986 eri paikoissa joenrannasta ja ala-koulun tiloista aina nykyiseen toimipisteeseensä asti.
Vuoden 2019 näytelmän on käsikirjoittanut Arto Ojankangas ja ohjauksesta vastaa Tarmo Valkonen.
Kesäteatterista löytyy katettu tila (oiva sadesään kestävä katsomo), pyörätuoliliuska sekä katettu kahvikatos.
Lippuvarauksia voit soittaa puhelimitse 040 848 3364 tai netistä www.rautavaaranteatteri.net
Lämmin suositus lomakohteeksi vaikka ensi kesäksi, etenkin jos komedia on lähellä sydäntä.
Tänä vuonna oli aika osallistua kisaviikolle turistina, nautiskelijan roolissa. Avoimista kuntosarjoista riitti useita ratavaihtoehtoja, joista pystyi valitsemaan itselleen juuri sopivan lenkin kierrettäväksi.
Välipäivänä ehdin tutustua laskettelurinteen vaellusreitteihin, sekä mäen päällä sijaitsevaan Pehku-baariin, jonka vanhanaikainen talonpoikaissisustus jäi elävästi silmän verkkokalvolle. Siellä tulin juoneeksi ainakin tähän astiset, maailman parhaimmat kaakaot, huoltoaseman juoma-automaatteihin verrattuna. Myös hulppeat maisemat jäivät ainutkertaisina mieleen.
Tahkovuorelle johtavat rappuset antoivat maitohappoja lähes jokaiselle iltalenkille, sillä hiihtohissi oli toiminnassa vain parisen kertaa viikossa. Näköalan perässä kannatti kivuta yksi porras toisensa jälkeen.
Laskettelurinteen frisbeegolf-rata jäi suosiolla testaamatta, sillä oma heittotarkkuus olisi varmasti tarjonnut piristävästi ylimääräisiä nousumetrejä kiekkoa etsiessä. Sen sijaan käynti tasamaan kentällä oli itselle sopivan haastava ja miellyttävä reitti läpikäytäväksi.
Vuoden 2019 suunnistusviikko tarjosi paljon ilometrejä, kauniita maisemia sekä sosiaalista kanssakäymistä muiden lajin harrastajien kanssa. Ravintola Kaislan, Mosquiton ja Valtimolla sijaitsevan Turkinpippurin herkulliset ateriat pitivät huolen ravinnonsaannista majoitusmökin kokkailun ohella.
Heinäkuinen Tahko pisti parastaan nastareiden kirskuessa loppusuoran asfalttipätkillä. Lämmintä säätä riitti loppuun asti, eikä lomalta olisi voinut mitään muuta odottakaan. Ehkä jonain vuonna kyseisen kaupungin tutkimusretki saa jatkoa sille totutuimpaan, valkoiseen vuodenaikaan.
KoneAgria Jyväskylä 10.-12. lokakuuta
Ensimmäistä kertaa maatalouskone-messuille Jyväskylän Paviljonkiin lauantaiaamuna, apukuljettajan paikalla, täysin untuvikkona, mitään tietämättömänä tulevasta. Onneksi matkalle ei tarvinnut lähteä yksin.
Aikaisempia tapahtumia kalenterissani on ollut vain vuoden 2016 Studia messut, pari taidemuseokierrosta ja kotikaupungin koneliikkeiden pikaiset vilkaisut kassajonossa odotellessa. Odotin siis Keski-Suomeen menoa innolla sekä hieman jännittyneenä.
Perillä odotti maalaiselle hiukan kummallinen parkkilippuautomaatti, jonka kommervenkkejä en omin avuin olisi osannut selvittää. Lopputuloksena auton ikkunalasiin saatiin luvallinen, valkoinen lappu, jolloin vuoden KoneAgria siirtyi etusijalle.
Paviljongissa esittelyhalleja oli tasan neljä: A, B, C ja D. Jokaista voisi kuvata eräänlaisena sokkelona tai labyrinttinä, koska niihin päästyään ei meinannut löytää pois.
Kyntöaurat, lautasäkeet, silppurit, kylvökoneet ja monet muut peräänasennettavat täyttivät yhden kokonaisen hallitilan. Toiseen mahtuivat puolestaan infopisteet energiantuotannosta, hakevaihtoehdoista, viljan karheusasteista sekä taloudellisista tuotantovaihtoehdoista jne. Paviljonkiin oli pystytetty myös luentolava, jossa asiantuntijat keskustelivat eri aiheista, muunmuassa perintöveron merkityksestä.
Traktoreita messuilla näkyi yllättävän vähän, eikä Valtran taikka Johndeer:n koneita ollut montakaan esillä. Pihalla lepäsi muutama klapikone ja halkopino, mutta itselle vieraammat laitteet olivat lämpöisissä sisätiloissa. Uutuuden kiilto sekä laatu oli suhteellinen hintoja vertaillessa.
Väenpaljous tuotti hiukan hankaluuksia suunnistamisen kanssa, ja ikähaarukka oli vauvoista vaariin. Lapsiperheitä kiinnostivat eniten istuttavat nelipyöräiset, joiden äänimerkkiä painaessa itseltä oli sydän hypätä kurkkuun. Nuorten innostuneet huudahdukset kaikuivat melkein jokaisen kulman takana, ja positiivinen energia tarttui helposti.
Kokemattomana kävijänä messujen kiertämiseen kului aikaan reilun tunnin verran. Ongelmaksi muodostuikin lopulta ulospääsyn löytäminen, niin koomiselta kuin se kuulostaakin. Sokkelomainen rakenne koetteli suuntavaistoja, mutta kärsivällisen etsimisen jälkeen ulko-ovet olivatkin jo näköetäisyydellä.
Reissulla tuli törmäiltyä tuttuihinkin, ja paluumatkaan kuului pakollinen pysähdys Pandan tehtaanmyymälässä. Kun tuliaiset oli ostettu, ajo kohti kotia saattoi alkaa.
Joskus ihanimmat hetket koetaan matkustamisen aikana, eikä itse päämäärä ole keskipisteenä. Välillä sitä tarvitsee tekosyyn, jotta voi viettää kullanarvoista aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.
Kesään mahtui paljon. Vaikeita hetkiäkin sekaan mahtui tavallista enemmän, mutta ihmissuhteet ovat auttaneet pääsemään niiden yli. Kokemukset on parasta jakaa jonkun samanhenkisen kanssa, joka kuuntelee ja ilmaisee rohkeasti mielipiteitään.
Kaikesta huolimatta tämä on ollut rikkain kesä, mitä olen koskaan kokenut. Monta kyyneltä, paljon hymyä ja naurua, halauksia sekä ainutlaatuisia hetkiä. Ole kiitollinen ystävistä ja heidän läheisyydestään, sillä heidän kanssaan vietettyä aikaa et voi saada ikinä takaisin. Elämmehän juuri tässä ja nyt.
Fin5 Tahkolla
Viiden päivän suunnistusviikko aivan oman mummolan kotikulmilla tarjosi huikeita maisemia, sekä hapottavia laskettelurinteen ylämäkiä. Jokainen kilpailu järjestettiin eri karttapohjalla, osa Rautavaaran lentokentän läheisyydessä ja suurin osa Tahkovuorta hipoen.
Ennen varsinaisen Fin5 aloittamista, piipahdin nauttimaan ripauksen Rautavaaran kesäteatterin antimista (Hankamäentie 180, Rautavaara). Näytelmänä oli hulvaton komedia Kodin puolella rajaa, joka sisälsi vanhusten kotihoitoon liittyvää poliittista keskustelua, omassa pihapiirissä asumisen haasteita, sekä kekseliäisyyttä vaativia juonitteluja niin hoitohenkilöstön kuin potilaidenkin näkökulmasta.
Perinteisesti kyseisessä kesäteatterissa on tullut käytyä useamman kerran, aina aikataulujen sallimissa rajoissa. Sama, kokenut ryhmä osaa käsikirjoittaa näytelmänsä juuri oikealla säväyksellä vakavuutta ja huumoria, aitoa savolaismurretta unohtamatta. Vedet silmissä on kieltämättä naurettu jokaisella kerralla.
***
Infopaketti Rautavuaralle
Rautavaaran Harrastajateatteri on toiminut vuodesta 1986 eri paikoissa joenrannasta ja ala-koulun tiloista aina nykyiseen toimipisteeseensä asti.
Vuoden 2019 näytelmän on käsikirjoittanut Arto Ojankangas ja ohjauksesta vastaa Tarmo Valkonen.
Kesäteatterista löytyy katettu tila (oiva sadesään kestävä katsomo), pyörätuoliliuska sekä katettu kahvikatos.
Lippuvarauksia voit soittaa puhelimitse 040 848 3364 tai netistä www.rautavaaranteatteri.net
Lämmin suositus lomakohteeksi vaikka ensi kesäksi, etenkin jos komedia on lähellä sydäntä.
***
Tänä vuonna oli aika osallistua kisaviikolle turistina, nautiskelijan roolissa. Avoimista kuntosarjoista riitti useita ratavaihtoehtoja, joista pystyi valitsemaan itselleen juuri sopivan lenkin kierrettäväksi.
Välipäivänä ehdin tutustua laskettelurinteen vaellusreitteihin, sekä mäen päällä sijaitsevaan Pehku-baariin, jonka vanhanaikainen talonpoikaissisustus jäi elävästi silmän verkkokalvolle. Siellä tulin juoneeksi ainakin tähän astiset, maailman parhaimmat kaakaot, huoltoaseman juoma-automaatteihin verrattuna. Myös hulppeat maisemat jäivät ainutkertaisina mieleen.
Tahkovuorelle johtavat rappuset antoivat maitohappoja lähes jokaiselle iltalenkille, sillä hiihtohissi oli toiminnassa vain parisen kertaa viikossa. Näköalan perässä kannatti kivuta yksi porras toisensa jälkeen.
Laskettelurinteen frisbeegolf-rata jäi suosiolla testaamatta, sillä oma heittotarkkuus olisi varmasti tarjonnut piristävästi ylimääräisiä nousumetrejä kiekkoa etsiessä. Sen sijaan käynti tasamaan kentällä oli itselle sopivan haastava ja miellyttävä reitti läpikäytäväksi.
Vuoden 2019 suunnistusviikko tarjosi paljon ilometrejä, kauniita maisemia sekä sosiaalista kanssakäymistä muiden lajin harrastajien kanssa. Ravintola Kaislan, Mosquiton ja Valtimolla sijaitsevan Turkinpippurin herkulliset ateriat pitivät huolen ravinnonsaannista majoitusmökin kokkailun ohella.
***
Infopaketti Tahkolle
Tahkolla on lukuisia majoitusmahdollisuuksia, joita voit tiedustella lomakylän nettisivuilta tai esimerkiksi:
Keskusvaraamo TAHKOcom Oy osoite on Tahkolaaksontie 4A, Tahkovuori (017 481 400)
Tahko.me majoituspalvelut : Tähtitie 1, Tahkovuori (puh. 020 7343 590)
Jo on varaa mistä valita! Laadukas hiihto-/retkeily-/pyöräilyverkosto Tahkovuoren ympäristössä mahdollistaa liikkumisen jokaisena vuodenaikana - laskettelua unohtamatta. Tahkon omilta nettisivuilta voit etsiä lisää tietoa, sillä eiköhän jatketa itse tekstin pariin.
***
Heinäkuinen Tahko pisti parastaan nastareiden kirskuessa loppusuoran asfalttipätkillä. Lämmintä säätä riitti loppuun asti, eikä lomalta olisi voinut mitään muuta odottakaan. Ehkä jonain vuonna kyseisen kaupungin tutkimusretki saa jatkoa sille totutuimpaan, valkoiseen vuodenaikaan.
KoneAgria Jyväskylä 10.-12. lokakuuta
Ensimmäistä kertaa maatalouskone-messuille Jyväskylän Paviljonkiin lauantaiaamuna, apukuljettajan paikalla, täysin untuvikkona, mitään tietämättömänä tulevasta. Onneksi matkalle ei tarvinnut lähteä yksin.
Aikaisempia tapahtumia kalenterissani on ollut vain vuoden 2016 Studia messut, pari taidemuseokierrosta ja kotikaupungin koneliikkeiden pikaiset vilkaisut kassajonossa odotellessa. Odotin siis Keski-Suomeen menoa innolla sekä hieman jännittyneenä.
Perillä odotti maalaiselle hiukan kummallinen parkkilippuautomaatti, jonka kommervenkkejä en omin avuin olisi osannut selvittää. Lopputuloksena auton ikkunalasiin saatiin luvallinen, valkoinen lappu, jolloin vuoden KoneAgria siirtyi etusijalle.
Paviljongissa esittelyhalleja oli tasan neljä: A, B, C ja D. Jokaista voisi kuvata eräänlaisena sokkelona tai labyrinttinä, koska niihin päästyään ei meinannut löytää pois.
Kyntöaurat, lautasäkeet, silppurit, kylvökoneet ja monet muut peräänasennettavat täyttivät yhden kokonaisen hallitilan. Toiseen mahtuivat puolestaan infopisteet energiantuotannosta, hakevaihtoehdoista, viljan karheusasteista sekä taloudellisista tuotantovaihtoehdoista jne. Paviljonkiin oli pystytetty myös luentolava, jossa asiantuntijat keskustelivat eri aiheista, muunmuassa perintöveron merkityksestä.
Traktoreita messuilla näkyi yllättävän vähän, eikä Valtran taikka Johndeer:n koneita ollut montakaan esillä. Pihalla lepäsi muutama klapikone ja halkopino, mutta itselle vieraammat laitteet olivat lämpöisissä sisätiloissa. Uutuuden kiilto sekä laatu oli suhteellinen hintoja vertaillessa.
Väenpaljous tuotti hiukan hankaluuksia suunnistamisen kanssa, ja ikähaarukka oli vauvoista vaariin. Lapsiperheitä kiinnostivat eniten istuttavat nelipyöräiset, joiden äänimerkkiä painaessa itseltä oli sydän hypätä kurkkuun. Nuorten innostuneet huudahdukset kaikuivat melkein jokaisen kulman takana, ja positiivinen energia tarttui helposti.
Kokemattomana kävijänä messujen kiertämiseen kului aikaan reilun tunnin verran. Ongelmaksi muodostuikin lopulta ulospääsyn löytäminen, niin koomiselta kuin se kuulostaakin. Sokkelomainen rakenne koetteli suuntavaistoja, mutta kärsivällisen etsimisen jälkeen ulko-ovet olivatkin jo näköetäisyydellä.
Reissulla tuli törmäiltyä tuttuihinkin, ja paluumatkaan kuului pakollinen pysähdys Pandan tehtaanmyymälässä. Kun tuliaiset oli ostettu, ajo kohti kotia saattoi alkaa.
Joskus ihanimmat hetket koetaan matkustamisen aikana, eikä itse päämäärä ole keskipisteenä. Välillä sitä tarvitsee tekosyyn, jotta voi viettää kullanarvoista aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.
***
Infopaketti Jyväskylän Paviljonki
Omalla autolla parkkeeraus onnistuu perille asti ja ruutuja sijaitsee kahdessa pysäköintilassa. Paviljongin pysäköintitalot ovat P-paviljonki 1 (Satamakatu 3) ja P-paviljonki 2 (Uno Savolan katu 6). Kaikki parkkipaikat ovat maksullisia.
Neljän valtatien risteyksessä sijaitseva Jyväskylä kattaa opasteet Paviljonkiin jokaisesta suunnasta. Itse Paviljongin navigointiosoite on Lutakonaukio 12, Jyväskylä.
***
Kesään mahtui paljon. Vaikeita hetkiäkin sekaan mahtui tavallista enemmän, mutta ihmissuhteet ovat auttaneet pääsemään niiden yli. Kokemukset on parasta jakaa jonkun samanhenkisen kanssa, joka kuuntelee ja ilmaisee rohkeasti mielipiteitään.
Kaikesta huolimatta tämä on ollut rikkain kesä, mitä olen koskaan kokenut. Monta kyyneltä, paljon hymyä ja naurua, halauksia sekä ainutlaatuisia hetkiä. Ole kiitollinen ystävistä ja heidän läheisyydestään, sillä heidän kanssaan vietettyä aikaa et voi saada ikinä takaisin. Elämmehän juuri tässä ja nyt.
Pilkekäs
Kommentit
Lähetä kommentti