Muista toteuttaa itseäsi

Suunnitella vai olla suunnittelematta? Asioita on hauskaa tehdä välillä ilman sen suurempaa pohdiskelua - toteuttaa itseään lennosta. Nykyään se on haastavampaa kuin ennen, mutta toteutettavissa.

Haluan olla realistinen itseäni kohtaan ja palata vielä viime vuoden puolelle. Sponttaania suunnittelua -tekstin luettelo omista päähänpistoista tarvitsee loppuyhteenvedon, ennen hyppäämistä vuoteen 2020.

Monta asiaa jäi toteuttamatta, mutta priorisointi kohdistui lopulta niihin kaikista tärkeimpiin kohtiin:

☑ Musikaali-proggikseen osallistuminen...

☑ Tuiki tuntemattoman kanssa keskustelu... Unkarista tulin saaneeksi uskomattoman inspiroivan ystävän, ja tutustuminen tapahtui täysin yllättäen. Viestejä sekä puheluita pukkaa molempiin suuntiin.

☑ Ajan viettäminen kaikista rakkaimpien ihmisten seurassa...

☑ Uuden kokeileminen...kehon kuunteleminen, pysähtyminen, marraskuinen avantouinti (tai ennemminkin pikainen pyrähdys) ja kiinan kielen opintojen aloittaminen.

Kaikkea ei ehdi tehdä, sillä vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. Mutta tarvitseeko jokaista asiaa välttämättä saada valmiiksi? Kuka määrittelee meille sen, mitä meidän kuuluisi tehdä? Vastaukseksi on hyvä katsoa peiliin.

Vuosi 2020, sitä pitää hiukan tunnustella, puntaroida ja nuuhkia. Kuin pistäisi nenänpään ulos ovenraosta paukkupakkasilla, koittaen viiman purevuutta.

Saan olla kiitollinen paljosta ja aion säilyttää tuon tunteen tänäkin vuonna. Lainatakseni itseäni Sponttaanista suunnittelusta: "Vuosi 2020, mitä kaikkea se vielä tarjoaakaan. Enemmän kuin viime vuosi, siitä voin olla varma. Kaikki on kiinni omasta asenteesta, sisäisestä pontentiaalista syöksyä kohti uusia tuulia".

Haluaisin olla positiivinen, optimisti, onnellinen.
Toivoisin voivani vaeltaa, retkeillä, viettää aikaa luonnossa.
Voisinpa toteuttaa itseäni sen suurempia ajattelematta.

Tuosta kaikesta puuttuu se mystinen takapotku, rempseys ja terve pilke. Missä on tulisieluinen, pieni mutta pippurinen Pikku Myy -asenne?
Tämä vuosi on kehityksen aikaa, muuttumisen mahdollisuus sekä elämästä nauttimisen vaihe.  Sen sijaan, että lauseista löytyisi konditionaali, muuta ne käskymuotoon ja myös toteuta ne!

Optimismilla maustettu realistinen ajattelu vie vielä pitkälle!
Vaellan, retkeilen ja vaikka kiipeän takamus edellä puuhun, kunhan saan viettää aikaa luonnossa!
Tanssin, kirjoitan, kuuntelen ja laulan...hymyilen, nauran niin että vatsaan sattuu, hypin ja pompin jos minusta tuntuu siltä!

Haluan kokeilla metsässä yöpymistä. Haluan tutustua eri kansallispuistoihin. Haluan liikkua, pelleillä ja rakentaa jotain uutta. Mennä lavatansseihin, viettää aikaa ihanien ihmisten seurassa. Paistaa ulkotulilla lämpimiä voileipiä, hiihtää itseni uuvuksiin, kartuttaa tietopankkia, tehdä juuri niitä asioita jotka tuntuvat hyvältä...

...opiskella uutta kieltä, puhua englantia niin usein kuin suinkin ja totuttaa itseäni vieraskielisten podcastien maailmaan. Tehdä töitä jotta kehityn paremmaksi, vahvemmaksi ja varmemmaksi. Olla minä, tehdä niitä juttuja joista nautin. Levätä, kuunnella kehon antamia viestejä, pysähtyä...

Sana mahdoton on vain oman päämme sisällä. Voimme tehdä siitä normin, jota emme uskalla rikkoa, sillä alamme itsekin uskoa siihen.

Mahdoton on totta vain niille, jotka sitä hokevat. Sinulle kuin minullekaan sen ei tarvitse olla sitä. Jos jotakin asiaa ei ole vielä tehty, ei tarkoita jottet juuri sinä voisi tehdä siitä todellista!

Itselle Pilkenurkkaus on ollut rohkeutta vaativa prosessi. Pelkäsin muiden mielipidettä, kritiikkiä ja arvostelua, sillä netti on pullollaan täynnä erilaisia blogeja, joissa käsitellään luontosuhdetta, terveyden ylläpitämistä sekä liikkuvaa elämäntapaa. Niissä blogeissa ei kuitenkaan ole juuri sitä munlaista twistiä, persoonaa tai omalla kameralla otettuja kuvia.

Pääasia on että olen uskaltanut ottaa ensimmäisen askeleen pois luonnoslehtiön ääreltä, sillä aloittamatta en voi tulla valmiiksi. Ja jos en osaa päättää mistä lähtisin teksteissä liikkeelle, se ei haittaa.

Joskus aloittamisen tuska iskee päälle, enkä osaa päättää suuntaa seuraavalle askeleelle. Silloin mietin asioita, joita en missään nimessä haluaisi tehdä sen sijaan, että koittaisin aivot savuten keksiä juuri sitä omaa juttua.

"Tästä tulee unelmien vuosi." Haluan uskoa kyseisiin sanoihin, sillä tiedän niiden olevan totta. Voin omalla toiminnallani tehdä siitä mahdollista. Mistä voin päästää irti? Mitä uutta voin oppia itsestä ja ympäristöstäni?

Esteen tullessa eteen aion miettiä luovuttamisen sijaan tilannetta mahdollisuutena: kinkkinen mutta toteutettavissa. Menemällä epämukavuusalueelleni laajennan omaa mukavuusaluettani, sillä en voi saavuttaa unelmiani elämällä ihan ok arkea. Ja mitä enemmän uskallan kokeilla uusia asioita, sitä onnellisemmin elän.

Pitää vain nostaa purjeet, korjata vanhat reiät, pakata eväät ja kajauttaa mojova varoitushuuto: " POIS ALTA, täältä minä tulen!"
  

Pilkekäs