Vaaleanpunaista & Yrityspuhetta

Nykyään liikunta-alan TOP-jaksolla (työssäoppimisjakso) suurin osa torstai ja perjantai päivistä menee etätöissä kotona. Meno on mukavaa, etenkin kun aurinko paistaa suoraan silmiin kirjoittaessani teille koneen äärestä. Ulkona paukkuu kirpakka pakkanen tyydyttävän viiman kera, ja hymyilen tyytyväisenä. Me mennään kevättä kohti!

On ihanaa nähdä miten tintit aina hömöistä tulkkuihin pyörivät jo takapihan mäntyjen juurella etsimässä syötävää ennen lentoon pyrähtämistä. Pörröisiä ja söpöjä kuin mitkä!

Tämän aamun kameraotoksiin olen erittäin tyytyväinen, ehkä siksi että uskaltauduin pihalle kyttäämään aamunkajoa jo hyvissä ajoin ennen päivän valkenemista. 

Harjoituskuvia räpsittyäni vain muutaman talvi teki perinteiset tepposet: "Lataa tai vaihda kameran akku" kertoi kamerani näyttö selkeällä suomen kielellä... voihan piip... Onneksi akun lataajan kärsivällisyyteni palkittiin ja sain ikuistettua mielestäni hienoimman kuvaamani auringonnousun (vieläpä vaaleanpunaisissa väreissä!)

Näiden kuvien kohdalla saan kiittää Canon Digital IXUS 100 IS taskukokoista kameraani. Aiemmin olen käyttänyt eniten puhelinta, sillä kulkeehan se mukanani melkein  24/7 mutta otoksien laadussa se jää selkeästi kakkoseksi.

Hypäten oman elämäni salamavaloista takaisin opiskeluun, kuluneet ensimmäiset puoli vuotta ovat antaneet paljon. Lukuisia käytännön ohjeita, kirjallisia neuvoja, värikkäitä kannanottoja rakentavine kommentteineen... Kokonaisuudessaan lista tulisi olemaan aivan liian runsas luettavaksi.

On aihepiiri mikä tahansa, ohjaajan tehtävänä on opastaa konkreettisesti että verbaalisesti asiakkaita, kannustaa ja motivoida kokeilemaan uutta, vahvistamaan tekijän tunnetta turvallisuudesta sekä voimistaa asiakkaan onnistumisen tunnetta.

Ohjaajan tulee saattaa muita oikeaoppisen tekemisen pariin, korjaamalla virheellisiä suoritustapoja jotka voivat olla pitkällä aikavälillä toistettuna vaarallisia.

Työroolissa pitää osata kuunnella, tarkkailla, keskustella ja kysellä asiakkaiden kuulumisia. Viimeisen muutaman viikon aikana tärkein mutta antoisin taito on ollut pysähtyä kuuntelemaan tunnille tulevien mietteitä, pohdintoja sekä mielipiteitä. Eläkeläisten ajatusten jakaminen kulttuurista ja musiikin nauttimisesta oopperajuhlissa ovat olleet todella mielenkiintoisia aiheita seurata. 

Harvoin olen yhtynyt yritystoimintaa käsittelevään keskusteluun (jos edes koskaan aiemmin) yhtä intohimoisesti kuin kaksi viikkoa sitten. Jälkikäteen voin todeta sataprosenttisesti että kyllä kannatti. 

Kaikesta positiivisuudesta huolimatta ohjaajalla tulee olla suoja/kilpi/viitta/rooli, jonka voi pukea ylleen ennen tuntia ja yltä lähtiessä kotiin. 

Työpaikkaohjaajani sanoi osuvasti: "Mitä enemmän ohjaaja jakaa asiakkaiden mielipiteet, sitä parempi." Värikkääseen, omaperäiseen ja energiseen ohjaajaan tykästytään suuremmalla todennäköisyydellä kuin ohjaajaan, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita - ihan ok tyyppiin.

Samalla tavalla myös p*skaa saa helpommin niskaan, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Edellä mainittu kirjo on sekä hauskinta että tärkeintä palautetta mitä liikunnanalan ammattilainen voi saada. 

Palautteen saaminen suuntaan jos toiseen antaa tekijälle mahdollisuuden kehittyä vielä paremmaksi ohjauksen saralla. Tämän takia suojaviitta on tärkeä varuste työkuvioissa. Sinä et ole nolla, jos joku tulee mollaamaan päin naamaa, hän ei vain ymmärtänyt tyyliäsi toimia.

Karkeasti sanottuna muiden liikuttaminen on ollut tähän asti opintojen parasta antia. Myös vapaus suunnitella, harjoitella ja toteuttaa omat tunnit ovat tärkeä osa luovuuden hyödyntämistä omassa työssä. 

Yksi päämäärätietoisimmista tuntemistani ihmisistä kysyi kerran ajatuksiani valmistautumisesta liittyen esimerkiksi urheiluun. Mietin vastausta pitkään, mutta lopulta päädyin kirjoittamaan hänelle romaanin kaltaisen pohdinnan sillä tiivistäminen ei tullut aivoiltani kysymykseenkään.

Mielestäni valmistautuminen kattaa kaiken varusteiden valinnasta, kerrospukeutumisesta aina mielikuvaharjoitteluun ja tarvittaessa alkulämmittelyyn.

Ihmisen persoona vaikuttaa toki siihen todella paljon. Toiselle riittää viitisen minuuttia kun joku vaatii monien vuosien harjoittelun. Mitä enemmän saa varmuutta valmistautumisen kautta: esimerkiksi vaellukselle lähdettäessä ennakkoselvitykset reiteistä, julkisten aikatauluista, välineistä, yöpymispaikoista ja hinnoista - niin sitä helpompi on nauttia itse tekemisestä. Valmistautumisesta muodostuu luotto omaan tekemiseen ilman muiden mielipiteisiin vertaamista.

Spontaani yksilö voi kuitenkin yhtälailla nauttia pienen paineen alla suorittamisesta, jossa prosessi h-hetkeen on lyhyt. Pitkäjänteinen tavoite vaatii silti lukuisia tunteja harjoittelua, parantaen mahdollisuuksia saavuttaa omat maksimirajat päämäärään tähdätessä. 

Valmistautuminen on kiinni siis kolmesta asiasta:  1) tavoiteltavan asian määritteleminen, 2) millainen luonne henkilöllä on ja 3) mitä vaaditaan päämäärän saavuttamiseksi (aamulenkille lähteminen vs. maajoukkueeseen yltäminen).

Liikunnanohjaamisessa en voi tulla ikinä valmiiksi. Alalla on välttämätöntä havainnoida jokaisen ohjauskerran kehittämiskohteet sekä seuraavalle kerralle säilytettävät asiat. Vain sillä tavalla voin rakentavasti kehittyä ohjaajana. Miten sinä kehität itseäsi omassa työssä?

Valokuvaaminenkin vaatii aikaa. Kameran akun lataaminen, säänmukainen varustus ja valmiiksi mietityt kuvauspaikat, -kulmat sekä valomäärä, tuovat varmuutta etukäteen mietittynä. Jos menet kuvaamaan auringonnousua, olet myöhässä kun herätyskello soi vasta aamunkajon aikaan.

Harrastusten parissa touhuaminen on jännittävää että kivaa. Ja mikä mahtavinta, omat intohimot voi liittää osaksi työtä/opintoja muuttamatta omaa elämäntapaa. Se toiminta mikä tuntuu työnteolta vain puolet ajasta, on parasta työtä mitä itse edes osaa odottaa.

Loppuun vielä kolmen K:n sääntö: kirmaile, kurota ja kirjoita. Kiitos kun luit tänne asti, nähdään seuraavan tekstin merkeissä! Lisää kuvia klikkaamalla tästä.