Maisematallenteita & luontosuhde

Luonto on mulle iso henkireikä etenkin touhun ja tohinan keskellä. Rakastan tuijottaa tiettyjä maisemia niihin koskaan kyllästymättä aina uudelleen. Niiden äärellä rauhoitun ja pystyn unohtamaan hetkeksi kaiken ylimääräisen.

Haluan jakaa puhelimen sekä kameran otosten muodossa omia rentoutumismaisemiani, joiden äärellä olen tuntenut itseni pieneksi osana suurempaa kokonaisuutta. Vuosien varrella muistoja on kertynyt paljon enkä ole vieläkään kykenevä valitsemaan yhtä lempparia.

Ajattelin kirjoittaa tästä tekstistä pitkän, perehtyen aiheeseen juurta jaksaen. Totesin kuitenkin pian, ettei tyhjänpäiväisellä sanojen peräkkäin latomisella ole minkäänlaista virkaa jos virkkeistä puuttuu olennainen sanoma ja merkitys. Lopputuloksena lyhensin ja karsin osioita ronskilla kädellä, sillä miksi tuottaa pitkä postaus pelkästään omaa silmää miellyttääkseni. Kuvat siis kertokoot enemmän, koska mitäpä kauniita maisemia pitäisi ruveta kuvailemaan.

Metsä. Hyttysistä ja muista öttiäisistä huolimatta ympäristö tarjoaa sieviä yksityiskohtia, kun vain muistan pysähtyä niiden äärelle.

Kun muistan pysähtyä, en kiinnitä huomiota ajankuluun ja pidänkin sitä tärkeimpänä palautumisen kriteerinä. Tekemisen täytyy olla jotakin sellaista, etten edes halua katsoa kelloa.

Vesi on jo itsessään rauhoittava elementti, ja silmäni uppoutuvat väkisin seuraamaan laineiden aaltoilevaa liikehdintää sekä auringonsäteiden leikkimistä kuultavalla pinnalla.

Myös länsinaapurista löytyy huikeita maisemia, joihin en ole Suomessa törmännyt. Kun en ole kotimaassa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä, kiinnitän katseeni enemmän kokonaiskuvaan. Se saa sataman läheisyydessä olevan näköalan tuntumaan jollain tapaa majesteettiselta.

Voin hyvin mielin sanoa harrastaneeni kohtuullisen paljon kotimaanmatkailua rastilippujen perässä, enkä ole löytänyt tähän mennessä yhtään maastoa, josta en olisi visuaalisesti pitänyt. Luonto muovautuu jatkuvasti, kauniimmaksi ja upeammaksi. Suosittelenkin menemään metsään ja etsimään uusia polkuja ja reittejä, sillä ne vievät aina uusille urille.

Aina ei tarvitse mennä kauas, oma kotipiha tai lähimetsä riittää. Ajan ollessa kortilla parasta rentoutumista mitä tiedän, on siirtyä sisätiloista pihalle. Toivottavasti sulla on ulko-oven lähettyvillä sellainen paikka, jossa voit rentoutua.

Parasta on kun saan viettää aikaani ihanien maisemien äärellä - yhdessä. Mun onnellisuus tarkoittaa sitä, että saan jakaa hauskat tapahtumat ja asiat toisen kanssa. Sellaisen ihmisen vierellä jonka ajatuksen juoksu kulkee samalla aaltopituudella.

Haluankin muistuttaa just sua, ettei onnellisuus synny omistamista asioista tai saavutetuista tavoitteista. Se syntyy rypemisistä matkan varrella, vastaantulijoiden tervehdyksistä, onnistumisista joita ei voi mittareilla mitata... Onnellisuus haastaa meitä kulkemaan sopivasti omalla epämukavuusalueella, elämään täysillä laiskottelun sijasta. Se on yhteyttä toisiin.

Tyytyminen ihan tavalliseen on sekin hyvä asia, mutta pidemmän päälle ilman mitään sponttaaniutta ja lapsenmielisyyttä mieli turtuu helposti. Haluan kannustaa sua kokeilemaan jotain, mitä et vielä osaa, ja parhaimmassa tapauksessa saatat jäädä koukkuun.

Polku tietää uutta seikkailua, kukkula seuraavaa nousua ja vesi itsensä kastamista. Haasta mukavuudenhaluisuus, jatkuva kiirehtiminen sekä suorituspaineet. Uskalla lähteä ulos luontoon ja etsiä juuri sun oma rentoutumispaikka!

Minkä ääressä sinä lataat akkuja parhaiten? Kerro ihmeessä kommentteihin.