Ei Helevetin- vaan Vuokatinportilla

 Matkablogi #6

Syöntiä ja vaelluslenkkejä höystettynä lavatansseilla. Ensin vain kamat autoon ja menoksi, mutta tällä kertaa tunnin matkan mummolan ohi Sotkamon Vuokattiin.

Viimeksi olen käynyt Urheiluopiston läheisyydessä kartan ja kompassin kanssa. Tänä vuonna majoitun idyllisessä, vanhaa aikaa huokuvassa hirsimökissä. Voi sitä metsätunnelmaa!

Ihastuin tuvan siniseksi maalattuihin oviin sekä sisätilojen hämyiseen tunnelmaan. U-mallinen keittiö tulisijan takana toi lisätilan tuntua, ja yläkerran parvi neljällä nukkumapaikalla antoi kiipeilyhaastetta kerrakseen. En suosittelisi portaita nivelrikkoisille.

Korkattiin aikalailla heti sisälle päästyä sähkösauna tulille, oltiinhan illaksi menossa Naapurivaaralle humpalle. Lauantai yöstä riitti menoa ja komppia kerrakseen.

Vuokatinvaaran valloitus

Pyhän aamuna puuropöydästä kapuamaan laskettelurinnettä ylös kohti näköalapaikkaa. Ukkosuhan alla jätin järjestelmäkamerani sateensuojaan kämpille, mutta valloitimme vaaran vielä myöhemmin viikolla.

Kun maisemat oli ihasteltu, laskeuduimme rinnettä alas suunnistaen kohti Urheiluopiston lounaspöytää. Ähkyt naamariin ja frisbeegolfaamaan täydellä vatsalla. Ensimmäiseltä väylältä tuli juostua kaatosadetta piiloon lähimpään kevyen liikenteen alikulkuun.

Saavista kaadon tauotessa kiersin mäkiset yhdeksän väylää, olin polviani myöten hiekkamontun rinteessä ja viimeiseltä korilta siirryimme rivakasti pois salamien tieltä.

Iltalenkillä onneksi aurinko suosi tarpeeksi. Saunan kautta parvelle koittamaan saada nukkumattia kiinni. Hellekeleillä oli kuitenkin mahdotonta sulkea silmiään noin neljänkymmenen asteen lämpötilassa. Yöttömiä öitä kokeillessa…

Karjalaisuutta etsimässä

Kolme saunaa, kolme poreallasta ja tietty kylmäallas uima-allasosion lisäksi – sitä tarjosi lumoava, tuttu ja turvallinen Bomban kylpylä. Tankkaus suoritettiin tietenkin karjalalaisessa Bomba Talossa lounaan merkeissä.

Kolmen tunnin lillumisen jälkeen oli sopiva väli käydä sukuloimassa Valtimon kyläraitilla. Edellisestä Valtimon matkastani voit lukea tästä.. Tarjolla oli mitäs muutakaan kuin perinteistä käpykakkua, kahvia ja teetä. Kuulumisia vaihdettiin roppakaupalla.

Puussa kapuamista

Vuokatin seikkailupuistossa 2019 testasimme tyttöporukalla Suomen hurjinta kiipeilyrataa. Aikaa tuohon taisi kulua nelisen tuntia, josta kolmesti pyysimme ohjaajalta päästä radalta alas. Meitä ei pelastettu, joten tutisimme lopulta omin jaloin maaliin.

Nyt meille riittivät helpot, mukavat ja palauttavat viisi ensimmäistä kiipeilyhaastetta. Alkuun ohjaajien perehdytys, josta oli itsevarma olo lähteä kapuamaan kohti korkeuksia.

Emokarjan perässä

Sukulaisvierailut ovat ihania, jos olisin ekstrovertti. Viihdyn vallan hyvin yksikseni ja vaadin aikaa palautua sosiaalisista tilanteista. Koko päivä autolla hurruuteltiin ympäri Valtimon pikkukyliä juomassa kahvia milloin kenenkin pöydässä.

Pikkupojat emolehmäkarjatilalla toivat mieleen kevään apuopehommat ala-asteella. Ei minua ne aikuisten jutut kiinnostaneet, kun poijjaat ne esittelivät ujostelematta pehmokarhujaan, lelutraktoreitaan sekä upouutta paloautoaan.

Oli kunnia käydä katsomassa paikan päällä puolison äidin vanhaa kotitaloa, joka verannan ja yläkerran romahtamisesta huolimatta oli vielä pystyssä.

Nälkä siinä ehti tulla pelkkää suolaista syödessä, eikä Kajaanin tansseihin ollut enää puhtia lähteä.

Katinkullan saunamaailmassa

Ei yhtä kylpyläreissua ilman toista. Kokeiluvuorossa oli Katinkullan Holiday Clubin poreet, altaat ja höyrysaunat.

- Mikä ihme se semmoinen löylyluola oikein on? kysyin kun näin pikkiriikkisen (matalan) oven. Se oli kulkuaukko mukavan kokoiseen huoneeseen, jossa lauteiden tilalla olivatkin terassituolit. Siellä oli vaisut löylyt minun makuuni, kun ei ollut edes mistä heittää, saatikka minne heittää.

Pyöreitä altaita oli pilvin pimein, eikä niistä meinannut ottaa selkoa. Todellinen lapsiperheiden paratiisi. Vanhemmat näkevät helposti ”rannalta” käsin missä sopukassa jälkikasvu viilettää.

Ulkoaltaan kylmä vesi vilutti liikaa ihoa, vaikka kylmäaltaassa pystyin rentoutumaan liki viitisentoista sekuntia. Bomba veti valitettavasti tällä kertaa pidemmän korren.

Sotkamon kautta näytelmään

Kierros alkoi lupaavasti Saastamoisen jalkineputiikista, joka oli sympaattinen kuin mikä. Uusi lompakko ja sandaalit talvitöihin löytyivät kuin tilauksesta.

Muitakin kauppoja seilailtiin, mutta korttia vilautettiin vasta ruokapaikassa. Viimeisenä pakenin hellettä paikalliseen kukkakauppaan, jonka tiskin edessä töhötti sopivasti ilmastointi. Siinä kelpasi odotella leikkokukkien punoutumista.

Hautuumaalle kukkien vienti oli pakollinen pysähdys matkalla katsomaan Akka-Agenttia. Rautavaaran kesäteatteri ei koskaan ole pettänyt vakionäyttelijöiden suhteen, eikä pettänyt tälläkään kerralla.

Makkarat väliajalla haaviin ja takaisin ajo Vuokatin kämpän olohuoneen lattialle… kiitos ylöspäin nousevan kuumuuden. Ei toivoakaan parvella nukkumisesta.

Enoa etsimässä viimeiset 10 vuotta

Toiseksi viimeinen lomapäivä meni mummolassa. Ei sähköä, juoksevaa vettä tai sisäklosettia. On vain perinteinen p*skahuussi, vinttikaivo ja kaasuhella.

Mummin palatessa kauppareissulta, en uskonut hänen sanojaan todeksi:

- Eno tulee kohta perheineen tänne.

Eno, jota en ollut ikinä nähnyt. Eno, jonka tapaamisesta olen toivonut kuin kuuta nousevaa. Olin nähnyt pelkkiä nuoruuskuvia, kuullut äidin tarinoita sekä ollut tekemisissä kaikkien muiden enojeni kanssa.

Siinä se valkoinen pakettiauto kaartoi suoraan oven eteen. Ja siinä minä hänelle esittäydyin ja kättelin. Olin hyppiä riemusta, mutta aikuisen ihmisen tapaan hillitsin itseni.

- Olet selvästi meidän sukua kun saappaissa jolkotat.

- Valitettavasti, piikitin takaisin.

Illasta oli vielä käytävä Nurmeksessa Kajasteen lavalla. Ihana paikka. Rakastuin tunnelmaan. Leif Lindeman toi mukanaan täpötäyden tanssilattian, jossa oli mahdotonta olla kampittamatta muita, tai astumatta toisten kantapäille.

Rakastan tanssia. Rakastan vanhan ajan lavatanssitunnelmaa.

Lähtöpäivän aamuna halasin lujasti enoani. Kuuden tunnin kotimatka saattoi alkaa. Ristiinasta viimeiset kaksi tuntia vettä tuli kuin saavista kaataen. Kotona kuitenkin paistoi lämmin aurinko toivottamassa tervetulleeksi.

Kiitos kun luit matkapäiväkirjani lomamatkasta Pohjois-Karjalaan. 

Minne sinä lähtisit lomalle: Etelä-, Keski- vai Pohjois-Suomi akselille?