Matkablogi #3 Päiväretki Repovedelle

Vaellusvinkkejä Repoveden kansallispuistoon kengistä parhaimpiin maisemasuosituksiin, miten ja millä sinne pääsee ja onko maastossa yöpymismahdollisuuksia teltan lisäksi...

Marraskuinen päähänpisto, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Seuraavan viikon töiden suunnittelu saa odottaa viikonloppuun. Torstai-illan pakkausoperaatio ja perjantai aamuna hyppy ratin taakse ja matka Repoveden kansallispuistoa.

Blogitekstin loppupuolella löydät muutamia vinkkejä, jos et ole vielä tutustunut Pohjois-Valkealan kansallispuiston antimiin. Hiukan yleistietoa, reittivalintoja sekä suosittuja kohteita siis tarjolla.

Perjantai 22. marraskuuta

Päätepysäkkinä toimi tällä kertaa Riippusillantie 55, Lapinsalmi. Neitsyt parkkipaikka-aukea puoli yhdeksän aikoihin vaikutti lupaavalta. Missään ei näkynyt ristinsielua.

Sydän pomppasi kuitenkin kurkkuun heti virta-avaimesta käännettyäni. Jäätävä paukahdus täytti ilman, ja pelkäsin kulkupelini räjähtävän. Helpotuksen nauru seurasi heti perästä: varuskunnan tykistöhän oli vain päästänyt hanat auki. Pääsisin siis samalla autolla kotiinkin.

Lämpötilan jojoillessa pakkasen ja plussan puolella, rukkaset ja pipo oli hyvä pukea päälle ennen kropan lämpenemistä. Pian taivaalta alkoikin jo sataa valkeita, jäähileisiä hippuja.

Uudelleen rakennettu Lapinsalmen riippusilta lepäsi edessäni tukevan ja turvallisen oloisena, niimpä etenemiseni oli huomattavasti varmempaa kuin edellistä siltaa ylittäessäni parin vuoden takaa. Pakolliset kuvat upouudesta rakennelmasta oli pakko napata jo menomatkalla. 

Toiselta puolelta matkani jatkui (alkuperäisen suunnitelman vastaisesti) kohti Katajavuoren hapottavia puuportaita. Viimeistään siinä mäen juurella toppahanskat sekä pipo vaihtuivat suosiolla neulesormikkaisiin ja kevyempään otsapantaan.

Päätin että vuoren päällä ehtii kyllä hengähtää, joten kapuaminen eteni alusta loppuun samalla tahdilla, happojen meinaten hidastaa vauhtia. Pikaisen raajojen ravistelun jälkeen katse kiinnittyi hulppeaan järvinäköalaan, ja oma reitti poikkesikin ohjatuilta poluilta rannan tuntumaan.

Seuraava ennaltaodottamaton kohde oli Löppösenluola, josta parhaimmat otokset tuli kameran linssin läpi ikuistettua. Kyltti vesibussista laiturinnokassa huvitti mielikuvitusta: jos kököttäisin siinä seuraavat seitsemän kuukautta, pääsisin kyytiin. Edessä kohoavan rinteen päälle en tohdinnut kiivetä vaan jatkoin kiltisti sisämaahan päin johdattelevaa poluntynkää. 

Järven muotoa peilaillen ja maisemista nauttien eväspysäkiksi valikoitui Kuutinkanavan laavu. Kotona täytetyt ruisleivät löysivät tiensä päähän, samalla kun kuulumiset tuli vaihdettua ensimmäisten vastaantulevien kanssa, jotka jäivät raapaisemaan makkaratulia. 

Kauhistuksesi vilkaisin kellosta, paljonko matkaa olin ehtinyt taivaltaa aikaan nähden. Kamera sai jäädä suosiolla taskuun, enkä enää pysähdellyt jokaisen luodon kohdalle ihailemaan luonnon tarjoamaa silmänruokaa. Halusin päästä mahdollisimman pitkälle, ja totuutta kertova gbs-kello sai vipinää kinttuihin.

Olhavavuoren tuntumassa jaloissa tuntui hiukan edeltävien ylä- ja alamäkien korkeuserot, mutta viimein pääsin kapuamaan kauan odotetulle Mustalammenvuoren näköalatornille. Sieltä kuuluivat hyvin vastarannalla seikkailevan lapsiperheen pienimpien huudot, ja eteeni avautui sokkeloinen veden ja metsän labyrintti. Korkeuksissa tulin viettäneeksi ainakin kymmenisen minuuttia suu auki vain tuijottaen ympärilleni.

Tarkoitukseni oli palata ympyräreittiä takaisin Kuutinkanavalle, mutta huomasin pian seisovani Valkjärven eteläkärjessä, retkeilypolkujen risteyksessä. Keho alkoi olla jo ravintoa vailla, eikä jalka noussut enää yhtä ripeästi kuin lähtiessä. Parin jyrkemmän rinteen kautta pidin kaivatun huikotauon Kirnukankaan laavulla, josta avautui nätti suo- ja lampimaisema. Kunnolla evästä naamariin ja taas jaksoi painaa aivan eri tavalla.

Puolustusvoimien varoalueen rajaa hipovan pyöräilyreitin varrella ohitin Lojukosken, jatkaen ehkä matkani lumoavinta osuutta Sulkusalmen sillalle. Suomalainen järvimaisena - ei sille taida löytyä vertaistaan. Lämmin suositus tuo Repoveden itäreunama, jos satut siellä päin liikkumaan!

Sieltä reipas kolmisen kilometriä seuraavalle tulentekopaikalle: Talakselle. Joku oli juuri ehtinyt lähteä edeltäni "karkuun", sillä nuotiossa oli kohennettu hiillos. Pian sainkin hyvän peesin seuratessani edellä vilkkuvaa selkäreppua. 

Tervajärvi (parkkipaikka) tuli ohitettua siinä sivussa sen suuremmin pysähtymättä, sillä jalat alkoivat valittaa tavanomaisesta matkasta poikkeavan reitin pituutta. Silloin tuli laitettua kuulokkeet korville ja askel keveni huomattavasti Eräloki-podcastiä kuunnellessa. Mielenkiintoista sekä inspiroivaa retkeilykeskustelua oli ihanaa fiilistettä, itse taivaltaessa eteenpäin.



Alkuun ajatukseni oli vielä pysähtyä Määkijän rannassa, mutta kovaääninen örvellysporukka sai mieleni muuttumaan. Koin turvallisemmaksi jatkaa suoraan kohti Lapinsalmen tuttua riippusiltaa. Viimeinen biisi, jonka ehdin kuunnella ennen autolle päätymistä, oli Vain Elämää 10-kauden, Elastisen esittämä Tip Tap -kappale. Siitä sai kerrassaan vallan mainion tempon viimeisille askelille.

YLEISTIETOA & OMAKOHTAISIA "TIPSEJÄ"

Pysäköinti

Jos et ole aiemmin käynyt Repoveden kansallispuistossa, omalla kulkuneuvolla parkkipaikkoja on kolmessa paikassa:

Lapisalmi (Riippusillantie 55, Kouvola)

Säärijärvi (Kuismantie 990, Kouvola)

Tervajärvi (Kivisilmäntie 720, Kouvola)

Karttaan merkityt väylät

Kansallispuistosta löytyy erilaisia reittejä, kuten Savonselän Melontarengas, Suomen Kultareitti, Valaistu kuntorata ( talvella hiihtobaana ), Valaisematon osittain raivattu kuntoreitti, Valkealan ulkoilureitti sekä Pyöräilyreitti. Talvisin myös moottorikelkkareittejä on merkitty maastoon.

Polut ovat aktiivisessa käytössä, joten kiviä ja juurakoita on paljon. Sateinen keli tekee paljastuneista kalliopinnoista erittäin liukkaita, mutta maisemien perässä kaatumisenvaaraa kannattaa ehdottomasti uhmata myös märkänä päivänä.

Kesälämpimillä lenkkitossuilla/lenkkareilla pärjää vallanmainiosti, mutta kostean kelin kengiksi kannattaa harkita nappula- tai nastapohjaisia jalkineita. Näin eteneminen on varmempaa eikä jokaista askelta tarvitse varoa erikseen.

Nähtävyyksiä

Kansallispuiston yksi jylhimmistä kohteista on ehdottomasti Olhava (sis. tulentekopaikan, laavun sekä vedenottopaikan) sekä Olhavavuoren pystysuora kallioseinämä, josta on tullut itsekin laskeuduttua ammattilaisten avustamana köyttä pitkin. Korkeanpaikankammoisena mitään herkkua kielekkeeltä lähteminen ei ollut, mutta kokemuksena aivan mahtava. 

Muita kartassa merkattuja nähtävyyksiä ovat Katajavuori (Lapinsalmelta noin kilometrin lenkki kierrettäväksi), ja Kirnukangas josta löytyy niin laavu kuin kaunis lampimaisemakin (sijainti kansallispuiston itäreunamalla).

Itse suosittelen Tervajärven ympäristöä kierrettäväksi, sillä tuulessa liplattava vedenpinta on todella upea näky. Etenkin kun siitä pystyy nauttimaan melkein koko ympärysreitin ajan.

Tupia tilavarauksella

Olhavan läheisyydessä on mahdollista yöpyä neljän seinän sisällä esimerkiksi Pihkapirtissä tai Kuutinkämpässä. Ennakkovaraus on majapaikkaan pakollinen, jolloin avaimen saa vuokratuksi ajanjaksoksi. 

Karttaan merkityillä, luvallisilla kota- ja laavupaikoilla voi tietenkin aina mahdollisuuksien mukaan majoittua teltassa. Ilman erillistä mainintaa leiriytymisestä muualla kansallispuiston alueella oman punkan pystytys on kiellettyä. Opastuksia seuraten pääsee jo todella pitkälle.

Ylityspaikkoja

Lapinsalmelta lähdettäessä järven toiselle puolelle pääsee joko Riippusiltaa tai Ketunlossia käyttämällä (lossi talvisin suljettuna). 
Seuraava ylitys etelästä pohjoiseen on tehtävä Kuutinkanavan kautta tai puolestaan Tervajärven itäpuolella olevaa pyöräily-/retkeilyreittiä pitkin (Sulkusalmi), joka hipoo puolustusvoimien varoaluetta. 


Repovesi on paikka, jonne uskaltaa lähteä ympäri vuoden. Auringon paistaessa kansallispuiston vesistöt hohtavat kirkasta valoa taianomaisen kauniisti, eikä luonnon tarjoamaa silmänruokaa puutu. Sateisenakin päivänä tummiksi haalistuneet värit tarjoavat seesteisiä, rauhoittavia maisemia. Käy ihmeessä tutustumassa jos et ole vielä käynyt!

***

Joulukuun starttikalenterista retkeilyyn liittyen on pakko nostaa esiin 
luukku nro 12 (pidempi versio alla), jos et ole vielä käynyt koko tekstiä lukemassa.

Useamman tunnin retkelle lähdettäessä itselleni on muodostunut TOP 5 -lista, joka toivottavasti antaa vinkkejä myös sinulle, jos et aiemmin ole lähtenyt paukkupakkasella ulkoilmaan.

1. Haluanko lähteä vaeltamaan yksin, vai jonkun kaverin kanssa? Vastaus määrittää yleensä kuulokkeiden tarpeellisuuden (radion tai musiikin kuuntelulle).

2. Pientä purtavaa aina mukaan, ettei energiavarat pääse loppumaan. Myös nesteytys on paikallaan, eli kevyen repun voi hyvillä mielin nakata selkään ennen lähtöä (myös juomavyön pieneen sivutaskuun mahtuu se "klassinen" suklaapatukka).

3. Lämpimät rukkaset, ylimääräinen kerraston paita ja kuivat sukat estävät pahimmat paleltumat. Matkavauhti saattaa hiipua loppua kohden, mikä vaatii lisäpukeutumista.

4. Kävelenkö enimmäkseen poluilla vai metsässä? Mitkä kengät tukevat jalan liikettä tasaisella että epätasaisessa maastossa?
- lenkkitossut (kevyet)
- nappulat (kevyet mutta pitävämmät kuin lenkkarit)
- nastarit (eivät lipsu kosteallakaan kelillä)
- vaelluskengät (hieman raskaammat, tukevat nilkkaa ja pitävät jalat kuivina)
- saappaat (varaudu tyköistuvilla sukilla jos jalkineissa hiukankin liikkumatilaa!)

5. Tuntemattomille maille mentäessä taskuun kannattaa taitella paikallinen kartta. Näin reittiä on helppo suunnitella lennosta, eikä valmista reittiä tarvitse päättää etukäteen. Puhelinta käyttäessä akunkestosta voi muodostua ongelma.

Kesällä riitti vain gbs-kello, juomapullo sekä hyttysiltä ja polttiaisilta suojaavat vaatteet. Ilmavat housut pitävät pistokset poissa paremmin kuin ihoa myötäilevät trikoot, ja lippalakki estää paarmojen pahimmat puraisut päälaelta. 

Tärkeää retkeilyssä on säänmukainen, tarpeeksi kevyt mutta lämmin pukeutuminen. Talvella liiallinen vaatetus nostaa tukalan hien pintaan, ja kehon jäähtyessä kosteat vaatteet aiheuttavat vilustumisriskin. Kerrospukeutuminen ja tekniset aluskerrastot ovat oma suositus pidempää retkeä suunnitellessa.

Pilkekäs