Keyrityn pärskeissä

 Viikon mittaisella kesälomalla ehdin tutustua Rautavaaran Keyritty-järven peilikirkkaisiin aaltoihin, hiekkarannalla paistettuihin muikkuihin sekä vesistökartan lukuun. Isovanhemman tuttavan mahdollistama kymmenen tunnin uistelureissu sähkömoottorilla sai tämän tytön silmät suurenemaan ihmetyksestä.

Vene, neljä virveliä, kolme matkalaista, kunnon eväät ja voimakas kesätuuli - niistä koostui eräs elokuinen tiistai päivä. Tuolloin opin paljon kärsivällisyydestä, alituisesta odottelusta milloin vapa vääntyy kalan syönnin merkiksi. Opin myös lukemaan vedenalaisia korkeuseroja, jotka oli piirretty karttaan korkeuskäyrien tavoin.

 

Aallokon ollessa kohtuullisen kova, suunnitelmasta poiketen emme edenneet Hiekkähäikälle asti. Rakennettu tulentekopaikka ja bataattien kypsentäminen vaihtuivat siis lennosta matkalla saadun ahvenen paistamiseen. Edellispäivän Kuopiosta ostetut muikut pelastivat käytännössä koko tilanteen.

 

Ankkuroituamme pienelle hiekkarannalle, ruskistimme muikut rapeiksi pyöritellen ne ensin kauttaaltaan vehnäjauhoissa. Vanha merikarhu nosti esiin alkoholittoman punaviini pullon (jolloin olin vähintäänkin hämmästynyt), ja Rautavaaran kauraleipien kera vatsa tuli enemmänkin kuin kylläiseksi.

 

Pienet ruokaetut hiekalla, auringonpaisteessa maaten tulivat ruoan lasehtimisen kannalta tarpeeseen. Sitten napaan piti mahduttaa vielä tuore ahven, sekä mahdottoman kokoinen pussi Kuopion torin herneitä. Oloa olisi voinut kuvata liian täyteen puhalletuksi ilmapalloksi. Koska ruoka oli priimaa, ei sitä voinut olla jättämättä yli.

 

Lähimaastosta kantarelleja löytyi mukavasti, joita keräsimme useamman kopallisen. Rauhallinen aktiviteetti sopi hyvin aterioinnin kyytipojaksi, ennen taas vesille lähtöä.

 

Paluumatkalla kala söi parikin kertaa, mutta onnistui kiemurtelemaan itsensä irti, joten kotiintuomisiksi jäivät keltaiset ruokasienet. Meripahoinvointi luonnistui mallikkaasti täydellä vatsalla ja päivän pituus alkoi jo painaa ainakin omia silmiä (pistettävä kokemattomuden piikkiin).

 

Saarien kiertely Ala-Keyrityllä päättyi onnistuneesti, uupuneesti ja hiukan vilustuneesti napakasta tuulesta. Iso kiitos kuuluu kipparille/kapulle, jota ilman kyseinen retki ei olisi ollut mahdollista.